Viikonloppuni

Eilen heräsin aamulla aikaisin töihin. Vein pojan päiväkotiin ja lähdin töihin. Meillä on tarkoitus saada viikon myyntitavoite joka viikko täyteen. Viikkotavoite oli täynnä kun kello oli kymmenen. Myyntipäällikkö lähetti terveiset, että kun jokainen on tehnyt kaupan niin voi lähteä kotiin. Aloin soittelemaan kovaa vauhtia, ennen yhtätoista pääsin jo pois töistä. Kävin hakemassa pojan päiväkodista ja lähdin käymään naapurin Maritan luona kylässä. Hän oli leiponut mulle todella herkullisia juustosarvia! Juotiin siinä teet ja herkuteltiin. Käytiin sit varastosta katsomassa Maritan lapsenlapsen leluja Jonnille. Jonni sai kaks erilaista linnaa ja oli todella iloinen! Siitä lähdettyä tulin kotiin siivoilemaan. Ystävän lapsien oli takoitus tulla meille yökylään. Make tuli jo hyvissä ajoin meille leikkimään Jonnin kanssa. Yllätys kyläilijät koputtivat oveen. ÄITIII! ja siskoni Milla (12v) tulivat yllätyskäynnille. Milloinkahan viimeksi äiti olisi käynyt meillä päin kylässä? Siitä on aikaa, varmaan viime syksynä Jonnin synttäreillä. Apua, koti ei ollut vielä siisti, pahottelin äitille, kun ei ollut kovin siistiä meillä. Äitiä se ei haitannut, juttelimme tuokion siinä ja päätimme että siskoni Millakin jää yökylään. Äiti lähti kotia päin ruuanlaittoon ja Milla jäi meille. Kohta naapurista saapui jo Rosakin (13v) meille yökylään. Hetken siinä katsellessa riehumista, totesin ettei ole mitään järkeä enää jatkaa siivousta, se oli aivan turhaa. Kohta soitti jo Rosan siskokin Maria että voiko hänkin tulla meille yöksi... Tottakai! Tervetulloo kaikki vaan :) . Maria toi muutaman elokuvan mukanaan, jota voisivat Millan ja Rosan kanssa katsella. Taas joku koputti oveen... Se oli naapurin Onni, sekin halusi tulla meille Maken ja Jonnin kanssa leikkimään. Tervetulloo, sanoin taas. Täällä oli muutama ihminen kylässä! Onni lähti sitten kahdeksan jälkeen kotia päin. Olin tosi väsynyt jo yhdeksän aikaan, oisin voinu millon vaan simahtaa! Ennen yhtätoista pojat jo rauhoittuvat, niinkuin myös minäkin nukahdin. Tytöt olivat katelleet vielä elokuvia ja valvoneet yhteen asti.
Aamulla kun heräsin, järkytyin! Miten sotkuista täällä voi taas olla... Eivät kukaan olleet laitelleet astioita koneeseen, saati sitten että olisivat karkkipaperit laittaneet roskiin... Ja eikun kahvin keittoon ja siivoomaan. On tämä elämä yhtä siivoomista vain! Aamulla 11 aikaan tuli Onni taas meille leikkimään. Nyt he leikkivät tuolla ja kuuntelevat Robinin Puuttuvaa palasta, niitten lemppari biisiä. Mitähän sitä tänään tekisin? Voisi olla aika hieman rauhoittuu, kun koskaan ei saa levätä, tai ehkä en vaan osaa levätä. Pakko tehhä kokoajan jotain. Anne-mummo soitti ja kyseli otanko niiden koiran muutamaksi tunniksi hoitoon, tottakai! Pääsevät käymään uimassa uuden rakkaansa ja lasten kanssa.
Milla ja Maria lähtivät päivällä Jonnin kanssa mun äitin luokse. Ajattelin sitten lähteä sinne perässä koiran kanssa. Äitin luona jonkun aikaa oltuamme, Tuuli ja Jarkko tulivat muksujen kanssa käymään. Ja kas kummaa, niitten muksut tulevat yökylään! Elikkä tästä koitamme äitin luota liikkua Ellin, Jyrin, Jonnin, Nupun ja Taikan kanssa meille yökylään! Ei tarvii sen enempää miettiä mitä tänään tekisi. :D

Savonlinnan tatuointireissu! (17.4.2013)

Heräsin eilen aamulla tosi virkeänä, kun tiesin että pääsen iltapäivällä tatuoijan luokse. Meikkailin aamulla ja herättelin pojan. Lähdin ystävän kyydillä viemään poikaa päiväkottiin ja lähdin itse sitten töihin. Ahkerasti soittelin kokoaamupäivän ajan töissä. 12 aikaan ystäväni tuli hakemaan minua, ja suuntana oli Savonlinna. Eräs nainen, jota en edes aikaisemmin tuntenut, lupasi tehdä minulle tatskan. Matkaan meni muutama tunti ja jokin aika etsiessä oikeaa osoitetta... Perillä oltuamme Damnation Artist tuli vastaan minua pihalle. Hänellä oli koira mukanaan. Tulimme heti toimeen tosi hyvin. Hän alkoi piirrellä mulle vapaalla kädellä kuvaa. Meinasin jopa pyörtyä kun hän piirteli kuvaa. Hän muokkaili sitä pitkän aikaan, ja totesimme että nyt se on tosi hyvä. Sitten hän alkoi hakkaamaan kuvaa, monta tuntia hakkas ja juteltiin samalla siinä omista elämistämme. Ennen yhdeksää illalla kipu alkoi olla sietämätön, oli pakko sanoa että jatketaan joskus toiste...Varjostukset ja väritykset jäivät vielä tekemättä. Reissu oli tosi mahtava, tapasin todella hyvä sydämisen ja ihanan ihmisen! Onneksi pääsee taas ens kuun alussa sinne takaisin jatkamaan kuvaa, ja muokkaamaan toista kuvaani! Kiitos sinulle tosi paljon! Kotimatka menikin sitten nopeasti, olin tosi väsynyt ja meinasin torkahdella kokoajan. Ennen puolta yötä kuitenkin kotona olimme. Siellä Taika siskoni ja poikani olivat vielä hereillä. Taika oli tehnyt minulle todella herkullista ruokaa! Siinä hetken juteltuamme siskon kanssa, päätimme alkaa nukkumaan. Kiitos Taikalle ja Saralle kun piditte hyvää huolta lapsestani!

Toinen nainen 2011

On ollut taas tosi synkkäpäivä, ajatukset pyörii miten sattuu. En saa ajatuksiani selviksi? Haluisiko joku auttaa?

Olisipa jokin keino, millä saisi ajatukset ja huonot asiat unohtumaan. Kirjottaminen omista tunteista auttaa, niitä on hyvä lukea jälkeenpäin. Istun kotona yksin, Jonni nukahti vihdoin. Hiljaista on, ei ole ketään kenen kanssa juttelisi, kelle purkaisi tunteitaan. Yksi ihminen mielessä, särkyneessä sydämessä. Mietin missä toinen on ja mitä siellä tekee? Kenen kainaloon on hän nukahtamassa. Mä päätin, etten anna alkoholin olla enää meidän elämässä. Jos käyn viihteellä voin juoda, ei muuten. Olin liian hyväsydäminen, annoin juoda yhden jos toisenkin, jälkeen päin ajatellen, se oli virhe. Se lisää sitä ongelmaa kokoajan. Vaikka me erotaan, en ymmärrä miksi ei voida lasta muistaa? Jonni on varmasti syytön tähän kaikkeen. Jonni ei ymmärrä sitä, miksi isä lähtee ja äiti itkee. Se on vielä liian nuori kuulemaan totuutta. Ikävöin kyllä, sitä kaikkea mukavaa mitä meillä on ollut, viime kesää kun kolilla oltiin monta yötä teltassa, käytiin visulahdessa ja kuusamossa. Mutta ei tämmönen pieni äitikään kaikkea jaksa. Joskus ei enää jaksa, nyt en jaksa. En jaksa enää mitään. Halusin vaan että oltas onnellinen perhe. En syytä tästä sen enempää kumpaakaan, kyllähän sen ymmärtää ettei kukaan jaksa tällaista mäkättävää akkaa selvinpäin kuunnella. Halusin vaan auttaa ja auttaa, että saatas asiat kuntoon. Yritin ja yritin, mutta taisin yrittää vain yksin. Näin tänään sen, mitä en ois ikinä halunnut nähdä, toisen naisen. Ensin nauratti helvetin paljon, kun näin sen naisen ruman naaman. Sitten mietin.. Miltä se tuntuu kun hän koskettaa toista?  Sattuu tosi paljon ajatella. En tiedä oliko se nainen uusi rakkaus, mutta sattui se näky kuitenkin. Luulin että hän rakastaa mua?

Vankilasta vapautuminen

Lapseni isä vapautettiin eilen vankilasta odottamaan oikeudenkäyntiä tapon yrityksestä.

Ennen linnaan joutumista meillä oli todella tulehtuneet välit, emme nähneet ollenkaan, emme pystyneet edes kavereita olemaan. Lapsen isä vain ryyppäsi päivät pitkät. Sitä ryyppäämistä oli kestänyt itseasiassa vuosikaudet. Olin vihdoin päässyt yli siitä helvetinmoisesta suhteesta. Suhteessa oli toki hyvätkin puolet, mutta näin jälkeenpäin ajatellen suurimmassa osassa hyvissäkin hetkissä oli aina se kalja jos toinenkin mukana isällä. Isän jouduttua linnaan autoin häntä rahallisesti ja kävin jokaisella tapaamisella, kahtena päivänä  viikossa. Joka ikinen kerta tulin kun olin luvannut, hoidin hänen asiansa täältä ulkoa päin, mitä vain pystyin. Juttelimme paljon ja minusta tuntui tosi hyvälle, näin silloin sen ihanan ihmisen johon tutustuin, sen selvän ihmisen. Kun päätös vapautumisesta tuli, olin iloinen, hän pääsisi edes hetkeksi lastaan tapaamaan ja olemaan hänen kanssaan. Luulin että hän olisi muuttunut parempaan suuntaan ja että olisi vankilassa kerennyt miettimään elämän tärkeitä asioita. Soitto tuli, kun olin töissä, hän oli vapaa. Kävin hänen kanssaan tauolla tupakin polttamassa, hän oli jo kerennyt käydä ostamassa kaljaa. Sovimme että kunhan pääsen töistä, niin hän tulee meille illaksi ainakin, niin pääsemme juttelemaan ja lapsikin näkisi isää. Mutta töistä päästyäni hän oli jo humalassa. Petyin todella pahasti. Seuraavana aamunakin hän oli ottanut jo alkoholia. Tajusin sen, ettei ole mitään järkeä enää. Tällaisessa pahottaa kaikki mielensä, eniten lapsi. En vaan pysty sietämään häntä kun hän ottaa edes sitä yhtä olutta. Niinpä jo seuraavana päivänä hänen vapauduttuaan meillä oli sellaiset välit, ettemme pysty edes juttelemaan. Tuntuu tosi pahalle, miten jotkut ihmiset pistävät alkoholin kaiken muun edelle. Tiedän että se on sairaus, mutta luulen että jos ihmisellä olisi halua muuttua, niin hän saisi kyllä apua siihen ja pystyisi jo melkein tahdon voimalla parantamaan itsensä. Olen koittanut monta vuotta auttaa ihmistä, olla tukena. Montamonta vuotta turhaan... 

Äitien päivä 2011

Oma äitini lukee onnellisena kortteja, mitkä ovat lapset tehneet.

Ja katselee kauniita ruusuja, jotka oma mies toi.

Menen kotiin, itken. Miksi? Kukaan ei minua muistanut tänä päivänä.

Isä lähti, ei arvostanut, ei muistanut eikä halunnut olla edes meidän kanssamme minulle tärkeänä päivänä.

En toivonut lahjoja, enkä edes odottanut semmoisia. Isän ja pojan tekemä kortti olisi ollut ihana, en saanut.

Isä siis lähti, halusi olla mielummin kavereiden kanssa, juoda olutta. Itkin ettei hän lähtisi, hän ei välittänyt.

Laitan poikani päiväunille, poika kyselee isiä ja itkee. Sanon että isi tulee kohta, nuku vaan.

Vaikka todellisuudessa en tiedä milloin hän tulee, tänään kenties, huomenna vai viikon päästä?

Keitän kahvit, menen tupakalle, aurinko paistaa. Mietin miksi näin kävi?

Se taisi olla totta kun isä humalassa suutuksissaan haukkui minua huonoksi äidiksi.

Kuka nyt huonoa äitiä haluaisi muistaa? Itkin hetken ja päätin unohtaa ajatukseni.

Siivosin ja tein ruokaa. Otin aurinkoo parvekkeella. Poika itkee, huutaa äitiä.

Menen pojan luokse. Kyselee missä isi, sanon taas että isi tulee kohta.

Enhän mie pienelle pojalleni voi sanoa, että isi mielummin ryyppää kun on perheensä kanssa?

Ruoka-aika, laitan ruuan itselleni ja pojalleni parvekkeelle.

Ruuan jälkeen menimme poikani kanssa sisälle, laitoimme musiikit täysille ja tanssimme ja lauloimme.

Se oli virkistävää, lapseni saa minut onnelliseksi.

Onneksi sisko tulee kohta käymään. Saan muuta ajateltavaa.

Värjäämme siskon hiukset, käymme saunassa ja rentoudumme.

Sisko lähtee kotiin, kello on jo paljon. Isän kaveri soittaa, että isä on putkassa, ei tule tänään kotiin.

Itken kun kuulen miten se on taas käyttäytynyt. Laitan lapseni nukkumaan, istun tietokoneella hetken ja mietin, miten ihminen tahallaan pystyy toista satuttamaan, niinkuin minua on satutettu. 

Hei kaikki!

Haluaisin ensiksi kertoa itsestäni. Olen täällä nimellä Minttu. Minttu ei ole oikea nimeni. Ajattelin ottaa nimimerkin käyttöön, koska tulen kertomaan teille sellaisista asioista, jotka ovat aika yksityisiä.
Olen 23-vuotias yksinhuoltaja äiti Kuopiosta. Minulla on poika, joka täyttää elokuussa neljä vuotta. Olkoot poikani nimi täällä vaikka Onni. Asumme kerrostalokolmiossa kahdestaan. Olen aloittanut työnteon puhelinmyyjänä. Onni käy päiväkodissa.
Elämäni on ollut aika vauhdikasta, niin hyvällä kun pahallakin teinivuosistani asti. Luulen että monilla on samoja kokemuksia ja sattumuksia elämässä kun minullakin on ollut.
Kirjoitan mm. entisestä elämästäni alkoholistin kanssa, teinivuosien hyväksikäytöstä jne.
Olen käsitellyt asiat aika hyvin, käyn terapiassa. Mutta luulen ja toivon että voisin tätä kautta auttaa ihmisiä ymmärtämään asioita erinäkökulmista ja auttamaan heitä elämään paremmassa elämässä. Toivoisin että kommentoisitte ja vastailisitte minulle täällä.