Toinen nainen 2011

On ollut taas tosi synkkäpäivä, ajatukset pyörii miten sattuu. En saa ajatuksiani selviksi? Haluisiko joku auttaa?

Olisipa jokin keino, millä saisi ajatukset ja huonot asiat unohtumaan. Kirjottaminen omista tunteista auttaa, niitä on hyvä lukea jälkeenpäin. Istun kotona yksin, Jonni nukahti vihdoin. Hiljaista on, ei ole ketään kenen kanssa juttelisi, kelle purkaisi tunteitaan. Yksi ihminen mielessä, särkyneessä sydämessä. Mietin missä toinen on ja mitä siellä tekee? Kenen kainaloon on hän nukahtamassa. Mä päätin, etten anna alkoholin olla enää meidän elämässä. Jos käyn viihteellä voin juoda, ei muuten. Olin liian hyväsydäminen, annoin juoda yhden jos toisenkin, jälkeen päin ajatellen, se oli virhe. Se lisää sitä ongelmaa kokoajan. Vaikka me erotaan, en ymmärrä miksi ei voida lasta muistaa? Jonni on varmasti syytön tähän kaikkeen. Jonni ei ymmärrä sitä, miksi isä lähtee ja äiti itkee. Se on vielä liian nuori kuulemaan totuutta. Ikävöin kyllä, sitä kaikkea mukavaa mitä meillä on ollut, viime kesää kun kolilla oltiin monta yötä teltassa, käytiin visulahdessa ja kuusamossa. Mutta ei tämmönen pieni äitikään kaikkea jaksa. Joskus ei enää jaksa, nyt en jaksa. En jaksa enää mitään. Halusin vaan että oltas onnellinen perhe. En syytä tästä sen enempää kumpaakaan, kyllähän sen ymmärtää ettei kukaan jaksa tällaista mäkättävää akkaa selvinpäin kuunnella. Halusin vaan auttaa ja auttaa, että saatas asiat kuntoon. Yritin ja yritin, mutta taisin yrittää vain yksin. Näin tänään sen, mitä en ois ikinä halunnut nähdä, toisen naisen. Ensin nauratti helvetin paljon, kun näin sen naisen ruman naaman. Sitten mietin.. Miltä se tuntuu kun hän koskettaa toista?  Sattuu tosi paljon ajatella. En tiedä oliko se nainen uusi rakkaus, mutta sattui se näky kuitenkin. Luulin että hän rakastaa mua?